Luettua: Jussi Adler-Olsen

Aikaisempi skandidekkarien ihannointini on viime vuosina hieman laimentunut, kun niiden tyypillinen sosiaalirealismi ja maailmankuvan tummuminen jotankin kävivät liian raskaiksi - haen ehkä dekkarien lukemisesta enemmän rentoutumista kuin tietoisuuden kasvattamista. Jotkut vanhat suosikit ovat pysyneet kelkassa, mutta uudet löydöt ovat olleet harvassa.

Jussi Adler-Olsen on yksi näistä harvoista - hänen esikoisteoksena Vanki on yksi viime aikojen parhaista dekkarikokemuksistani, ja herkkua on jo ilmestynyt lisää. Muistaakseni olen lukenut jostakin hänen suunnittelevan kahdeksan kirjan sarjaa - aika näyttää, jos kokonaisuus kantaa, mutta ainakin kakkososa pitää hankkia äkkiä.

Tarinan ja sen taustan osat ovat sinänsä aika tavanomaisia - ratkaisematta jäänyt rikos, jonka tutkinnasta löytyy aikamoisia aukkoja, ja päähenkilöka keski-ikäinen poliisi joka kärsii virantoimituksessa saaduista traumoista, ja jota pidetään hankalana tapauksena. Adler-Olsenin Carl Mörck on vain jotenkin virkistävä tapaus, ja henkilögalleria on muutenkin hyvin suunniteltu. Kun kerronta etenee hyvin ja dialogi on luontevaa, paketti on oikein hyvä. Juonesta ei sen enempää kuin että se kestää vertailun aikalaisiinsa oikein hyvin, ja ennen kaikkea minua miellyttää se, ettei kirjailija ole hairahtanut esim teknisillä yksityiskohdilla brassailuun.  

Eli mielestäni kaiken kaikkiaan lajinsa oiva edustaja - suosittelen.