Eilen se sitten tapahtui - yrityksemme julkisen toiminnan ensimmäinen päivä, eli antikvariaatti Elsan avajaiset. Yrityksemme on sinänsä ollut toiminnassa jo yli vuoden, ja esim myyntityötä olen tehnyt jo kouluaikana kesätöissä - mutta eilinen oli sikäli virstanpylväs, että toiminta on nyt omalla vastuulla. Ja kokemus oli koko lailla myönteinen - kävijöitä oli jonkun verran, jokunen kirjakin saatiin myytyä, ja palaute oli rohkaisevan myönteistä.
Asiakaspalvelu sinänsä on haasteellista hommaa, koska en koe olevani ns. luontainen supliikkihenkilö - mutta uskoisin oppivani ajan myötä yhä enemmän, varsinkin koska kaupan pyörittäminen edellyttää ihmisten kanssa asioimista ja jopa toimeen tulemista. Samalla sitä myös tutustuu pikkukaupungin piireihin ihan toisella tavalla kuin normaaliarjessa, jolloin näen muita kaupunkilaisia lähinna Salen jonossa.
Olemme kyllä lähteneet yrittämiseen ns. pehmeästi - päivätyöt ovat vielä jäljellä, eikä käytettyjen kirjojen kauppa pikkukaupungissa taida elättää edes yhtä ihmistä - mutta kokemuksena omaan laskuun tekeminen on toisaalta motivoivaa ja miellyttävää, eikä sitä vielä tiedä mihin innostutaan, koska esim. nettikauppa-ajatuksemme on vasta kehittelyasteella.
Ja kirjojen parissa puuhaaminen on aina ollut mieluisaa puuhaa; nyt ostamista voi harjoittaa kaksin käsin niin kauan kuin kassavirta sallii, eikä tarvitse (vielä) pohtia sitä mihin ne laittaa, koska meillä on varastotilaa yllin kyllin. Jos nyt jokin harmittaa, niin ehkä se että viimeinenkin realistinen mahdollisuus lukea kaikki hankkimansa kirjat on mennyttä - varsinkin kun tämä nettikin pakkaa viemään aikaa muulta tekemiseltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti