Mitä vanhemmaksi elän, ja mitä useammin muutan, sitä epätoivoisemmiksi tulevat vakuutteluni siitä, ettei minusta ole remontintekijäksi. Vaikka olenkin suhtautunut koko aihealueeseen vähintäänkin epäilevästi, olen silti ollut osallisena jo puolessa tusinassa remppahankkeessa - ja tämä mykyinen kakkososoite, josta tullee pian ykkössellainen, tulee tarjoamaan lisää makeaa mahan täydeltä.
Ostimme siis tämän talon 2012, aloitimme remontoinnin 2013 tavoitteena huone vuodessa, ja siksi olemmekin nyt siirtyneet seuraavaan huoneeseen (tosin se viime vuonna aloitettu huone on vielä vaiheessa). Käytännössä ihanan oranssi eteisemme on muuttumassa maitokahvin väriseksi; viikko sitten vedimme ensimmäiset pohjavärit, ja nyt olemme tehneet toisen pohja- ja ensimmäisen pintakäsittelyn. Tällä viikolla pitää vielä pintamaalata toistamiseen, mutta odotusarvona on mitä hienoin kaupaneteinen.
Ja hauskaa on huomata, miten taito kasvaa tehdessä; en ole mikään maalarimestari, mutta siitä onnettomasta räpeltämisestä, mitä tuo ensimmäisen pohjavärikerroksen vetäminen edusti, olen edistynyt runsaassa viikossa suurin harppauksin. Tämä ei tarkoita, että olisin vielä lähelläkään lopullista tuotetta, mutta nyt olen jo tilanteessa, jossa eniten ottavat päähän pikku huolimattomuudet, eikä niinkuin vielä taannoin se, että ylipäätänsä joutuu tarttumaan sutiin.
Ja muistettava on, että kun tekee itse käsityönä, luo uniikkikappaleita joita ei maailmassa ole muualla. Vielä kun kehtaisi vetäistä siihen seinään nimikirjoituksensa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti