torstai 26. kesäkuuta 2014

Ensiaskeleeni kirjakauppiaana

Viime vuonna sen päätimme - uudesta kakkoskotikaupungistamme Kaskisista puuttui kirjakauppa, ja me täyttäisimme sen tyhjiön. Samalla kaksi pinttynyttä virkamiestä kokeilisi myös yrittäjän elämää, joskin ainakin ensin sivutoimisesti, ilman pelkoa ansiotulojen tyrehtymisestä. Kuukausi sitten antikvariaatti Elsa avasi ovensa ensimmäistä kertaa, ja nyt kahden kauppaviikonlopun jälkeen voin jo raportoida muutamia havaintoja uuden urani alkuaskeleista:

1. Tätä on kaivattu. Väkeä on käynyt ihan mukavasti - juhannusaattoa lukuunottamatta, mutta se ei ole ihme eikä mikään - ja monet ovat kiitelleet ideaa ja jopa kehuneet toteutusta. Kaiken lisäksi olemme saaneet muutaman lisätietohippusen talomme historiasta.

2. Jotkut kävijöistä ovat jopa ostaneet kirjoja - ei niin suurissa määrin, että vielä voisimme jättää päivätyömme, mutta jotakin kuitenkin. Liiketaloudellisesti tämä ei vielä ole kaikkein tuottavin idea, mutta koska kustannuksiakin on vähänlaisesti, voimme ainakin toimia ns. sosiaalisena yrityksenä, jonka päätavoite on tuoda meille mielihyvää ja uutta luettavaa - ja siihen olemme jo aika lailla päässeet.

3. Kirjoja on myös tullut lisää, koska meillä selvästi on tehtävä paitsi kesälukemiston toimittajana myös ylimääräisiksi käyneiden kirjojen jättöpaikkana. Se on ihan OK niin kauan, kun ihmiset tuovat kirjoja odottamatta rahaa vastineeksi, mutta jollakin aikataululla kirjavastaanotolle on muotoiltava linja, koska meillä ei ole rajattomasti säilytystilaa, enkä oikein näe itseni heittävän suuria määriä kirjoja poiskaan.

4. Hamsterinluonteeni on päässyt valloilleen. En voi sille mitään, mutta kirjojen haaliminen kasaan, varsinkin löydönomaisen edullisesti, antaa minulle kiksejä jo sellaisenaan, vaikka tiedänkin lukemattomien kirjojen varastoni kasvaneen nimenomaan antikvariaatin perustamisen jälkeen lähes hallitsemattomaksi. Katso myös edellinen kohta :-)

Ja vaikka en olekaan erityisen puhelias tyyppi, uusien ihmisten tapaaminen ja jutustelu heidän kanssaan on ollut enemmän kuin siedettävää - jopa palkitsevaa. Kukaties minusta vanhoilla päivilläni tulee jopa sosiaalinen?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti