Pallo pyörii taas

Nyt ne taas alkoivat – maailman suurimmat kisat. Olympialaisetkin ovat kyllä suuri tapahtuma, mutta mitä isommiksi ne kasvavat, sitä vähemmän ne minua kiinnostavat – oikeita lajeja ovat yleisurheilu, hiihto ja jotkut muut, mutta nykyisin mitaleja rohmutaan myös kaikenlaisessa runonlausunta-ammunnassa tai lautapainissa, jotka tuntuvat yhä keinotekoisemmilta. Jalkapallon MM-kisoissa on yksi voittaja, ja laji on periaatteessa sama kuin se on aina ollut. Ja koska jo minun elinaikanani kaikenlaisia MM- ja muita kisoja on monessakin lajissa ryhdytty järjestämään vuosittain ellei useamminkin, on myös nimenomaan jalkapallon neljän vuoden kisaväli hyvästä – tällä tavalla kisoihin saa sen oikean suuren urheilujuhlan tunnun.

Vielä toistaiseksi Suomi ei ole onnistunut pääsemään edes lopputurnaukseen – mitaleista nyt puhumattakaan – joten näitä kisoja voi sitäpaitsi seurata kiihkottomammin kuin esim. sietämättömiksi käyneitä jääkiekkokisoja, joita sitä paitsi järjestetään vuosittain – olympiatalvina vieläpä kaksin kappalein. Omia suosikkeja voi näin hyvillä mielin valita muilla perusteilla – jos vaikkapa Ruotsi tai Tanska ovat mukana, ne ovat yleensä aika korkealla minun kannatuslistallani, mutta toisaalta viimeisten vuosien ajan on ”toinen kotimaamme” Espanja ollut suosikkini.

Itse asiassa olen seurannut viime vuosien MM- ja EM-turnauksia osittain ulkomailla – v 2006 juuri Espanjassa, joka silloin ei vielä dominoinut maailmanlistoja, sekä ajomatkalla Euroopan läpi kotiin, v 2008 Ranskassa, ja v 2012 Englannissa, sekä tänä kisana ensimmöisen kisaviikon ajan jälleen Espanjassa. Suurimmaksi osaksi tämä seuranta on tosin tapahtunut joko kämpillä tai hotellihuoneessa, joten varsinaista kisahuumaa en ole rakennellut, mutta esim iTV:n kisalähetykset ovat mukavaa vaihtelua Ylen tarjonnalle.

Ja sen jälkeen kun Espanjasta vuonna 2006 tuli suosikkimme, ”La Roja” onkin voittanut kaksi EM- ja yhden MM-kullan – historiallinen saavutus sinänsä, ja käsittääkseni toinen MM-kulta ja samalla neljäa perättäinen oman maanosan herruus olisi jo ainutlaatuinen teko. Se edellyttää tosin mm. isäntämaa Brasilian peittoamista, mikä taas voi osoittautua mahdottomaksi – elleivät sitten kaikkien aikojen voittamispaineet, jotka Brasiliaan nyt kohdistuvat, sitten osoittaudu ylivoimaisiksi. Ainakin eilinen avausottelu taisi herättää enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia.

Kuukauden päästä tiedämme, miten kävi – ja siihen asti on tarjolla roppakaupalla viihdettä, draamaa ja suuria tuntieita. Pallo pyörii taas...