Luettua: Ken Follett ja historiallisten mammuttiteosten lumous

Kun muutamia vuosia sitten hurahdin vaihtoehtoiseen historiaan kirjallisuuden lajina, oli yksi taustatekijä varmaankin se, että suurisuuntaiset historialliset romaanit ja –sarjat jo entuudestaan kuuluivat mielilukemistooni. Yksi hyvä esimerkki oli trilleristinä nimensä luoneen Ken Follettin kirkon rakentamisesta ja keskiajan Englannista kertonut ”Pillars Of The Earth”, jonka ahmin kymmenisen vuotta sitten. Se oli mittava teos, jonka tarinan kaari kantoi yli henkilöhahmojen yksioikoisuuden.

Olin jo jonkun aikaa ollut aikeissa tarttua hänen 1900-lukua luotaavaan romaanisarjaansa The Century Trilogy, mutta vasta nyt sen ensimmäinen osa "Fall Of Giants" sattui silmiini sopivasti kun etsin lomalukemista. Kolmiosainen tarina tulee kattamaan koko ”lyhyen vuosisatamme”, ja sen ensimmäinen osa kertoo ensimmäisen maailmansodan ajasta, taustoista jälkimaininkeihin. Hän rakentaa tarinan viiden perheen kohtaloiden varaan, onnistuen hämmästyttävän hyvin nivomaan niihin monia historian käännekohtia – Venäjän vallankumouksen kriittisistä hetkistä Pietarissa Ranskan armeijan takseilla tehtyyn joukkojensiirtoon syksyllä 1914 – ja sekoittamaan tarinaan oikeita henkilöitä ja tapahtumia uskottavalla tavalla.

Vähemmän uskottavia ovat ehkä tietyt sattumanvaraiset tapaamiset joiden kautta sukujen kohtalot kietoituvat toisiinsa – mutta ne voi antaa anteeksi koska kokonaisuus toimii. Ja vaikka Follett brittiläiseen tapaan surutta luonnehtii muita kansallisuuksia kliseiden kautta, hän on vielä säälittömämpi englantilaisia kohtaan. Toinen mielenkiintoinen sattuma on, että sankarit poikkeuksetta ovat salskeita ja sankarittaret kauniita – mutta se on toisaalta ehkä nyökkäys hänen omille kirjallisille juurilleen, koska se lienee trillerien maailmassa sääntö pikemmin kuin poikkeus. Ja kaiken taustalla näkyy, että Follett on tehnyt taustatyönsä - ja vaikka hän ei ehkä esitäkään mitään uutta tulkintaa, on etenkin hänen kuvauksensa eri yhteiskuntaluokista ja niiden yhteentörmäyksistä vakuuttavaa.

Suurta viihdettä, ja samalla historiankirjoitusta – ja hassua kyllä, aika lailla samantyylistä ansioineen ja puutteineen kuin alt.historysankarini Harry Turtledoven teksti. Trilogian kakkososa, joka vie tarinan läpi 30- ja 40-lukujen, on jo ilmestynyt - pitelin sitä jo käsissäni, mutta vain sellaista pokkaripainosta joka on liian paksu luettavaksi, joten se jäi tällä erää hankkimatta, ja päätösosakin ilmestyy tänä syksynä. Lisää herkkua on siis luvassa minullekin kohtuullisen pian.