Taannoisen lomaviikkoni paras kaunokirjallinen lukukokemus oli vanhan suosikkini Richard Fordin uusin teos "Canada", joka tosin sekä ihastutti että vihastutti, mutta joka loppujen lopuksi oli ainakin kohtuullisen vaikuttava kokonaisuus.
Tuo varaukseni liittyi Fordin valitsemaan kerrontatapaan - joka sinänsä on kokonaisuutena myös vahvuus; kirjan kertojaminä on eläkeläinen, joka muistelee tapahtumaketjua joka sattui 50 vuotta aiemmin. Hän paljastaa tarinan dramaattisimmat pääkohdat heti alussa, jonka jälkeen ensimmäisillä sadalla sivulla toistetaan miltei nääntymiseen asti fraaseja kuten "asiathan eivät olleet niin hyvin, kuten sittemmin sain huomata". No, lukijakin huomaa asian kun on sen aika - ja kokonaisuutena perspektiivi toimii oikein hyvin, ja ne pääasiat jotka Ford käsittääkseni haluaa tuoda esille, käyvät myöskin selviksi.
Elämän ja ihmiskohtaloiden sattumanvaraisuus, unelmien ja todellisuuden yhteentörmäykset, näennäisesti pienten asioiden vaikutus suuriin kokonaisuuksiin - siinä teemoja, joita hän pohdiskelee. Samoja teemoja hän on käynyt läpi myös aikaisemmissa teoksissaan, mutta perspektiivi on nyt virkistävästi toisenlainen.
Tämän lisäksi Ford tavoittaa tekstissään sävyn, joka ei ylikorosta dramaattisia tapahtumia vaan selostaa niitä niinkuin voisi kuvitella nuoren pojan niiden kokeneen ja vanhan miehen niitä muistelevan - ilman ylisuuria adjektiiveja, ilmavasti, siten että lukija saa itse maalata kuvaan värit. Sekä henkilö- että ympäristökuvaukset ovat herkullisia - ääriviivoja, joihin voi itse täyttää omia kuviaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti