Tulipa eilen illalla katsottua pätkä Putousta, koska se sattui kanavilla surffaillessa osumaan päälle, ja koska sen sketsihahmot ja heidän hokemansa mitä ilmeisimmin kuuluvat tämän päivän yleissivistykseen. Aikaisemmin emme ole sitä seuranneet, koska näkemämme pätkät eivät ole siihen houkutelleet, ja koska lauantai-illoissamme on jo tarpeeksi katseltavaa - emmekä todella aio tämän jälkeen aloittaa seuraamista.
Sinänsä kyseessä ei ole muuta kuin vanhan perinteen jatkumo - jo Uuno Turhapurosta lähtien TV-huumorituotantomme on ollut enemmän tai vähemmän pelkkä älyvapaiden sketsihahmojen ja aivokuolleiden hokemien temmellyskenttä, jonka perusformaattiin kaiken lisäksi kuuluvat mukahauska vaatetus puvustojen pohjilta ja pakolliset kännäyskohtaukset. Kun siihen vielä lisätään kohtausten venyttäminen moninkertaisesti yli hauskuuden takarajan, ei voi muuta kuin vaihtaa kanavaa.
Putouksessa voisi ilmeisesti olla ainesta enempäänkin - ei vähiten livelähetyksen ennalta-arvaamattomuuden vuoksi - mutta se on kyllä hyödyntämätöntä potentiaalia. Miksemme voi tehdä hyviin mutta hillitymmin näyteltyihin hahmoihin ja nokkelaan dialogiin perustuvaa huumoria, niinkuin ainakin joissain maissa joskus pystytään? Ai niin. Tämä ei ole mikään "Suomessa-ei-osata-kaikki-muut-on-parempia"-valitus; sontaa tehdään muuallakin uskomattomia määriä, mutta väliin mahtuu ihan fiksujakin juttuja.
Pohtiessani tätä totesin lipsuvani yhä syvemmälle tosikkouden rämeeseen... onneksi osaan sentään vielä nauraa typerille jenkkileffoille kuten esim kaikille niille, joita tähditti Leslie Nielsen. Tosin siitä on aikaa, kun viimeksi testasin sitä...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista