Uhkasin taannoin tehdä parannuksen (fysioterapeuttini uhkavaatimiksesta tosin) ja hankkia iltojeni iloksi kuntopyörän, ja nyt asia on edennyt tuumasta toimeen. Ensimmäiset hiet sain pintaan kokoamisvaiheessa - meitä oli kaksi kokoajaa, yksi ohje ja noin miljoona osaa, ja yhtäkkiä ymmärsin miten kiinalaiset aikovat valloittaa maailman - eivät perinteisen sodankäynnin keinoin, vaan psykologisemmin, tuottamalla edullisia hyödykkeitä joita kokoon pykätessä länsimaiden asukkaat suistuvat hulluuteen.
Pyörä saatiin kuitenkin kokoon, ja nyt olen jo ehtinyt kokeilla tätä erinomaista kuntoilumuotoa - formaatti on selvä; tarvitsen kuntopyörän lisäksi langattomat kuulokkeeni ja albumillisen hyvää musiikkia, ja sitten seuraavat 40 minuuttia ovat silkkaa hyötyä. On tosin myönnettävä, ettei kunto ensimmäisellä kerralla jaksanut kuin A-puolen - runsaan vartin päästä lihakset olivat aika tukossa, mutta hyvä niin, käistääkseni tulosta ei tule ilman tuskaa. Hauskaa oli myös huomata, että tuon kasaamisen yhteydessä postaamani Facebookstatus sai aikaan minun mittakaavassani varsinaisen reaktiotulvan - jonka tärkein sanoma oli se, että jokainen kuntopyörä vähitellen joutuu pölynkeräimeksi, ellei sen raameja mieti tarkkaan. Tähän asiaan joutunen vielä palaamaan - toistaiseksi uskon lujasti konseptiini.
Ja toisaalta, kuntoilu voi olla muutakin. Kävelyharrastus ei ole kadonnut mihinkään, vaikka laiskamato sitä onkin uhannut - mutta nyt olen ainakin eliminoinut harrastukseni säävarauksen, koska jompaa kumpaa voi harrastaa vaikka olisi minkälainen keli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti