Syksyn tullen vaihtoehtoinen ja/tai unhoon jäänyt historia on taas päässyt lukulistalle; sain vihdoin viimein hankittua ensimmäisen osan Harry Turtledoven uudesta, vaihtoehtoista toista maailmansotaa käsittelevästä sarjasta "The War That Came Early", ja sen luettuani tilasin seuraavat kolme osaa ja luin nekin. Sarjan viideskin osa on jo ilmestynyt, ja kuudes on luvassa ensi vuonna.
Nämä kirjat seuraavat "timeline 191"-sarjan mallia, eli tapahtumien vyöry kerrotaan monena erillisenä tarinana siten, että kaikki osapuolet saavat omat puheenvuoronsa. Se on ymmärrettävä valinta, koska hän ilmeisesti haluaa piirtää suurimman mahdollisen kuvan tapahtumista, mutta vielä vaikeammin hallittavissa silloin kun tapahtumakenttänä on koko maailma "pelkkään" Pohjoisamerikkaan verrattuna. Kaiken lisäksi yksittäiset tarinat sisältävät aika paljon toistoa, joka on jopa häiritsevää silloin, kun joku tarinan henkilöistä kokee tai tekee jotakin samankaltaista kolme kertaa peräkkäin. Ja vaikka kyseessä on sotakertomus, on ajoittain puuduttavaa siirtyä taistelukuvauksesta toiseen; kokonaisuus olisi parempi, jos aihetta käsiteltäisiin hieman monipuolisemmin.
Kaiken tämän sanottuani minun on myönnettävä, että nämäkin kirjat tuli ahmittua niin pian kuin ne käsiini sain. Turtledove osaa kyllä historiansa, ja hänen vaihtoehtoiset perspektiivinsä ovat mielenkiintoisia joskin välillä on vaikeaa pitää mielessä mikä on sepitettä ja mikä taas todellisuutta. Vaihtoehtoisista skenaarioista en sano muuta kuin että jotkut niistä ovat mielenkiintoisia - eivätkä ne ainakaan kaikki ole kovinkaan kaukaa haettuja.
Syyslomalla sain sitten käsiini brittihistorioitsija Norman Daviesin tiiliskiven "Vanished Kingdoms", jossa hän esittelee pitkän rivin sellaisia entisiä kuningaskuntia tai muita valtiollisia yksiköitä, jotka aikanaan olivat hyvinkin tärkeitä tekijöitä alueellisesti, Euroopassa tai jopa yleismaailmallisesti, mutta jotka syystä tai toisesta ovat tulleet teidensä päähän ja osittain myös jääneet historiankirjoissa paitsioon.
Tämä ei siis ole vaihtoehtoista historiaa, vaan historiankirjoitusta hieman toisesta näkökulmasta kuin yleensä - ja sellaisena jopa huomattavasti Turtledoven tekstiä mielenkiintoisempaa, varsinkin kun Daviesin teksti on elävää ja hyvin etenevää. Jotkut hänen kohteistaan ovat entuudestaan tuttuja, ainakin jollakin tasolla, mutta esim. Burgundin tai Savoijin osuudet Euroopan historiassa ovat olleet minulle hämäriä. Yksi Euroopan kolkka, jossa hän selvästi viihtyy, on nykyinen Puola lähiympäristöineen - jonka historia onkin värikäs ja pitkälti traaginen, oli sitten tarkastelukohteena Puolan-Liettuan kaksoisvaltio, Preussi eri olomuodoissaan tai Galitsia.
Nykyiseen kansallisvaltiomalliin tottuneelle mielenkiintoisia ovat lukuisat rinnakkaiselon esimerkit, joista hän kertoo - esimerkkinä vaikkapa tuo Galitsia, johon mahtuivat rinnakkain puolalaiset, ruteenit/ukrainalaiset ja juutalaiset - sekä jokunen pienempi ryhmä, jotka yleensä toimivat jonkin aikaa kunnes joku (usein ulkopuolelta tullut) paine johti eripuraan, vainoihin ja kaikenlaisiin julmuuksiin. Toisaalta monarkioiden aikakaudella valtiot vaihtoivat olemusta sen mukaan miten kuninkaalliset solmivat avioliittoja tai muita liittoutumia.
Kaiken tämän taustalla on myös ajatus siitä, miten erilainen Euroopan kartta olisi voinut olla jos tietyt tapahtumat tai prosessit olisivatkin menneet toisin - ja siinä on yhtymäkohta Daviesin ja Turtledoven välillä, vaikka aihetta lähestytään eri suunnilta; on kiehtovaa pohtia sitä, minkälaisia vaihtoehtoisia maailmoja olisikaan voinut syntyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti