Kun minun laillani on hurahtanut vaihtoehtoiseen historiaan, pitää aina välillä muistaa tarkistaa josko vielä tunnistaa todellisuuden ja sepitteen rajan. Se ei välttämättä ole helppoa kirjallisuuden maailmassa - yhtäältä pitää pitää mielessä, että tietokirjallisuuskin on täynnä mielipiteitä ja tulkintoja, ja toisaalta fiktion puolelta löytyy aina välillä niin uskottavia kertoja, että heidän sanomaansa on helppo uskoa, vaikka sen piirtämä kuva ei olisikaan miellyttävä.
Yksi tämän viimeksimainitun alan mestareista on ruotsalainen Jan Arnald eli nimimerkki Arne Dahl, jonka rikosromaaneja on tähän mennessä ilmestynyt viisitoista kappaletta. Luin juuri näistä toiseksi ja kolmanneksi uusimmat, Hela havet stormar ja Blindbock, ja olen vakuuttunut. Uusinkin on juuri ilmestynyt, mutta tulen senkin lukemaan heti kun saan sen käsiini. Nämä kaksi teosta ovat toinen ja kolmas osa neliosaiseksi suunnitellusta Opcop-sarjasta, joka on suoraa jatkoa A-ryhmästä kertoville kirjoille, mutta pelikenttä on lopullisesti muuttunut Ruotsista Euroopaksi.
Dahlin kirjoissa on monta vahvuutta. Ensinnäkin hän on luonut loistavan henkilögallerian - hänen poliisinsa tuntuvat näin monen teoksen jälkeen jo tutuilta, mutta silti he yllättävät - he ovat samalla aikaa tavallisia ihmisiä ja supersankareita, ja ryhmän dynamiikka ja dialogi toimivat mainiosti. Välillä jopa huumorin kukka kukkii - ei itsetarkoituksellisesti, vaan tilanteeseen sopivasti.
Toiseksi hän hallitsee tunnelmanluonnin ja jännityksen rakentamisen - joskin hänen tarinansa joskus alkavat niin monesta eri lähtökohdasta että niiden yhteensovittaminen yhden kirjan puitteissa tuntuu haastavalta. Tähän mennessä se on silti aina onnistunut. Sen lisäksi hän onnistuu esittämään jopa veriset kohtaukset niin, etteivät ne tunnu väkivallalla mässäilyltä.
Kolmanneksikin hän on todella taitava uhkakuvien rakentaja - hän esittää huomionsa yhteiskunnan tilasta ja rakentaa uhkakuvia niin hyvin että niiden realismiin on helppo uskoa. Vaikka tämä onkin fiktiota, jotkut hänen skenarioistaan jättävät ainakin tämän lukijan pohtimaan demokratian haurautta ja huolestumaan siitä, mihin maailma saattaa olla menossa. Tämän enempää ei ole syytä paljastaa juonikuvioita - mutta voin luvata, että on helpompaa tarttua Dahlin teoksiin kuin laskea ne käsistään.
A-ryhmästä kertovat kymmenen kirjaa on suomennettu, mutta näitä ilmeisesti ei vielä - toivottavasti se tapahtuu pian. Pohjoismaisen rikoskirjallisuuden kirjavahkossa tulvassa Arne Dahl kuuluu kaikkein kirkkaimpiin huippuihin.
Nyt luin myös sarjan viimeisen osan, Sista paret ut, ja täytyy sanoa että Opcop-sarja on ehkä parasta rikoskirjallisuutta mitä viime vuosina olen lukenut. Jänittävyydessä nämä kirjat kestävät kilpailun kenen tahansa kanssa, mutta tärkein pesäero esim. muuten loistaviin Keplereihin on Arne Dahlin kyky rakentaa uskottavia uhkakuvia jopa globaalissa mittakaavassa - hyytävyys on jotenkin toista luokkaa kuin psykopaattien kyydissä. Kaiken lisäksi poliisitiimi on loistavasti rakennettu vavhuuksineen ja heikkouksineen.
VastaaPoista