Oli miten oli, valon paluu tuntuu olevan minulle yhä tärkeämpi ja tervetulleempi osa vuoden kiertoa. Käytännössä kyse on sellaisista asioista kuin että seitsemän jälkeen aamulla alkava työmatka voi tapahtua valossa, samoin joskus iltaan venyvä paluu, tai esim. ajatus siitä, että tänään varmaan voi mennä kahvimukin kanssa pihalle (kotiterassikin on korkattu, itse asiassa jo kaksi viikkoa sitten), mutta kaiken takana on kyllä jonkinlainen valon vaikutus mielialaan.
Toinen juttu, jonka olen ollut huomaavinani - tähän täytynee palata syyskesästä - on se, että ehkä juuri samaisen valon vuoksi kevät on tavallaan jopa mukavampi vuodenaika kuin kesä. Kesän alettua on jo juhannus, ja sen jälkeen tulee pimeys... tai ainakin päivät alkavat lyhetä. Vietimme muutamia vuosia sitten viisi kuukautta Espanjassa - helmikuulta kesäkuuhun - ja vaikka siellä valoa riitti talvellakin oli reissulla yksi varjopuoli; koska lähdimme talvella ja palasimme keskikesällä, jäi valon paluu kotikonnuille siltä vuodelta kokematta.
Mutta nyt se on parhaillaan menossa, ny ja tässä. Ainahan arjessa voi olla kaikenlaista hässäkkää, mutta elämä hymyilee.