Olen jo muutamana iltana ajatellut raapustaa tähän valitusvirren marraskuun pimeydestä, joka ei vain hellitä ja joka tuntuu joka vuosi pahemmalta - ja tänä vuonna ei edes tule ensilunta - mutta eilen se sitten satoi meilläkin päin, ja iltaiset/öiset tiet ovat taas vähän valoisampia. Tänään suurin osa lumesta on jo kadonnut, ja pimeys valtaa taas maan.
Toisaalla - ja toisaalta - olen jo ehtinyt luvata julkisesti, etten enää marise marraskuusta ja sen pimeästä puolesta, vaan yritän keskittyä elämän hyviin puoliin (ja hengissä selviämiseen). Niinpä huomasin aiemin tänään, pimenevän illan läpi kotiin ajaessani, että useammassakin paikassa on poimittu esiin joulu- ja muut ulkovalot. Ja vaikka olen aiemmin inhonnut joulun yliannostusta, on pakko myöntää että jopa jouluaiheiset valoasetelmat juuri tällä päivämäärällä tuntuvat ja näyttävät ihan hyviltä.
On tietenkin mahdollista, että pimeys kerta kaikkiaan on pehmentänyt pääni niin, ettei enää ole toivoa, mutta mieleen tuli myös se, ettei talvipäivän seisaukseenkaan ole enää kuukauttakaan. Ehkä elämä taas kerran voittaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti