Minun jalkapalloharrastuksessani on, kotimaan osalta, yleensä kaksi pääasiallista tunnetilaa - keväällä olen varovaisen toiveikas, syksyllä taas lievästi pettynyt ja ehkä jopa hieman kyyninen. Tänäkin keväänä halusin uskoa ennakkoveikkauksia, joiden mukaan TPS saattaisi jopa haastaa HJK:n mestaruustaistelussa, muistellen viime syksyä jolloin molemmat turkulaisseurat olivat mukana kultataistossa viime kierroksille asti. Lopputulos oli aivan toinen, eikä lohtua tuo edes sijoittuminen Interin edelle sarjataulukossa - kun taas HJK oli aivan ylivoimainen.
Ainoat liigakokemukseni livenä olivat pari VPS:n peliä, joista kieltämättä havaitsi sen että tämän vuoden mustavalkoinen palloseura tulikin Vaasasta, lopputuloksena pronssiset mitalit. Vaikka en Vepsua varsinaisesti kannata, on tietysti ihan mukavaa että voin sielläkin nähdä kovatasoista liigafutista, ja jopa europelejä (ainakin yhden) - ja ensi kaudella on ylimääräisenä bonuksena odotettavissa vielä yksi setti Pohjanmaan derbyjä, kun SJK lunasti ennakko-odotukset ja hoiti divarin kotiin.
Toinen suosikkini, Närpiön Kraft, pelasi ihan siedettävän kauden kakkosen länsilohkossa, lipsahtaen tosin kahden viime kierroksen tappioiden myötä toiselta sijalta viidenneksi - mutta voittoja ja maaleja tuli kiitettävästi. Kakkonen on nykyisin mahdoton sarja ennustaa, koska pelaajaliikkuvuus ja talousvaikeudet voivat muuttaa voimasuhteita jopa kesken kauden, mutta tuo kolmanneksi korkein sarjataso on pian neljänkymmenen vuoden perspektiivillä Kraftille se oikea. Toisaalta ensi vuonna voi mennä paremminkin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti