Karo Hämäläinen on minulle kyllä jo entuudestaan tuttu kirjailija, mutta hänen aiemmat teoksensa eivät ole vakuuttaneet minua täysin. Viimeksi luettuani "Erottajan" totesin luulevani silti palaavani hänen kirjojensa pariin, ja viime vuonna ilmestynut "Ilta on julma" onkin täysosuma. Teema on sama kuin aikaisemmissa jännäreissä, eli rahamaailmassa liikutaan, mutta tällä kertaa fokus on enemmän henkilöissä, mikä on onnistunut veto.
Asetelmassa on hieman suljettua huonetta; rahamaailmassa mainetta ja rahaa luonut Robert on kutsunut vanhan ystävänsä, pelätyn taloustoimittaja Mikon, päivälliselle Lontooseen. Kumpaisenkin puolisot ovat mukana, näennäisesti sivurooleissa. Illan edetessä tapahtuu kaikenlaista, ja yllätyksiä on tiedossa kaikille vuoron perään, ja kaapeista taitaa löytyä luuranko jos toinenkin. Hämäläinen käyttää takautumia luontevasti - henkilöhahmot ja heidän keskinäiset suhteensa valaistuvat vähän kerrallaan - ja tarinan lomassa kulkee myös "etumo" joka antaa ymmärtää miten ilta tulee päättymään, mutta joka silti jättää lukijan arvailemaan viimeiselle sivulle saakka.
Tarina kulkee juohevasti, ja tunnelma tihenee koko ajan - jännityksestä täytyy antaa täydet pisteet. Jo ennen kirjan puoltaväliä minun oli pakko pidätellä impulssia katsoa lopusta miten tarina päättyy, ja kärsivällisyys palkittiin - tämä oli yksi vuoden "rikosromaanilukuelämyksistä" ja tavallaan onnistunut päivitys klassisesta suljetun tilan teemasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti