En tahtoisi valittaa, mutta...
tämä kesä on ollut allekirjoittaneelle todellinen sääsuunnittelun riemuvoitto. Kesäkuussa täällä kotikonnuilla oli ilmeisesti aika kolea keli, mutta minä istuin parvekkeella Espanjassa ja pysyttelin varjossa ettei tulisi liian kuuma. Välillä oli pakko pistäytyä altaalla - olen tänä kesänä varmaan uinut enemmän kuin viimeisen kymmenen vuoden aikana tätä ennen - ja kauppareissut ym. olivat aika tuskaisia. No, oma vika kun on sika - ei ole pakko lähteä kesäaikaan etelään, ja johtopäätöksemme olikin, ettemme toista kertaa taida vaihtaa Suomen suvea muun maailman herkkuihin.
Juhannuksen jälkeen oli sitten vähän aikaa hieman viileämpää, mutta heinäkuussa Espanja tuli perässämme tänne, ainakin mitä ilmoihin tulee. Ja vaikka täällä ainakin periaatteessa on hyvät mahdollisuudet pakoilla lämpöä - töissä ainakin ilmastointi pelaa - niin kotiosoitteemme eivät oikein ole varusteltuja lämpöaaltoa ajatellen. Uusi rivitalo tai satavuotias puutalovanhus, molemmat näyttävät varastoivan lämpöä oikein hyvin.
Ja tämänkin kestäisi vielä, jos voisi vain istua varjossa puutarhassa odottamassa sitä tuulenvärettä, mutta viimeiset pari viikkoa ovat sujuneet muuttaessa - 120 neliöä rivitaloa vaihtui 80 kerrostaloneliöön, ja irtaimisto jakautui sen mukaisesti. Muuttofirma hoiti pääosan, mutta minä roudasin poikani kanssa 50 hyllymetriä kirjoja hyllyineen (jotka piti purkaa ja sitten kasata) kesä- ja kakkososoitteeseemme lämpötilan huidellessa kolmeakymmentä.
Kun siihen (nestehukkineen ym) lisää vielä kahden viisaudenhampaan poistattamisen jälkitiloineen, olen nyt saanut todeta ettei jatkuva yli 25 asteen lämpötila kertakaikkiaan sovi minulle. Mutta kuten sanottua, en tahtoisi valittaa... Kesän valoa en vaihtaisi mistään hinnasta, ja kyllä minä talvella vielä saatan kiroilla kylmyyttäkin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti