Minä - tutkija?

Sain tänään tilaisuuden osallistua tutkijafoorumiin, jossa pohdittin asuinympäristön kehittämiseen liittyviä mahdollisia tutkimushankkeita. Osallistujakuntaa oli ekologeista esteetikkoihin, ja sitten jokunen virkansa puolesta läsnäolija niinkuin allekirjoittanut. Itse asiassa en edes ollut siellä omasta mielenkiinnosta, vaan tuurasin yksikkömme tutkimuspäällikköä jolle sattui toinen keikka - mutta sitähän varten pomot ovat, paikkaamaan kun henkilökunta ei ehdi.

Ja se oli hyvinkin mielenkiintoinen tilaisuus - periaatteessa tutkijafoorumi voisi olla lasitorneissaan kyykkivien kyklooppien miekkailuottelu, mutta tämä keskustelu oli avointa, pohdiskelevaa, innostunutta, uteliasta - onnistuimme oikein joukolla etsimään ja löytämään kaikennäköisiä yhteisiä nimittäjiä, mielenkiintoisia ongelmia ja uusia näkökulmia. Ainakin minun näkökulmastani - suunnitelmien laatijan pikemmin kuin itse tutkimus- tai muiden hankkeiden toteuttajan - päivään mahtui huomattavasti enemmän virikkeitä kuin tavallisesti.

Tiedän kyllä, ettei tutkimus ole pelkkää ideointia, vaan rankkaa työtä ilman takuuta onnistumisesta - ja olen läheltä seurannut oman organisaationi tutkijoiden arkea haasteineen ja ongelmineen - mutta en voi olla ajattelematta, että minunkin pitää nyt saada itsestäni irti se, että jätän leipätyön vähän vähemmälle ja teen omistakin tutkimussuunnitelman alkeistani ja aihioistani enemmän kuin pelkkiä aikeita. Kolmenkymmenen yliopistovuoden jälkeen - ensin opiskelijana, sitten tekijänä, hallinnoijana ja johtajana - rupean olemaan sen verran itselleni velkaakin.