Luettua: Tom Wolfe

Joskus viime vuonna luin Tom Wolfen yliopistoromaanin I Am Charlotte Simmons, ja pidin tietyin varauksin lukemastani sen verran, että kun A Man In Full sattui eteeni hieman sen jälkeen, hankin sen hyllyyni odottamaan otollista hetkeä - ja se hetki oli nyt. Tällä kertaa Wolfe tarkastelee liike-elämää ja etelävaltioiden elämänmenoa Atlantan malliin, keskipisteenä kiinteistöpohatta Charlie Croker, self made man joka on saavuttanut uransa lakipisteen ja huomaakin seisovansa kuilun reunalla.

Wolfen monisanainen kerronta voi joskus keikahtaa jaarittelun puolelle, mutta hänen piirtämänsä kuvat ihmisistä, tapahtumista ja tilanteista ovat terävyydessään herkullisia. Hän esittelee tärkeimmät henkilöt vuoron perään, antaen tarpeeksi taustatietoa jotta lukija voisi rakentaa jopa aika tarkkoja kuvia mielessään - ja niinkuin elämässä yleensäkin, harva henkilöistä on läpeensä hyvä tai paha. Mielenkiintoinen uusi piirre hänen vanhempiin teoksiinsa verrattuna on se, ettei pahistenkaan kohtalojen tarvitse olla tylyjä - vaikka sanan miekka siis viiltää, voi tunnelin päässä olla myös valoa.

Tapahtumien vyöryssä on oma brutaali logiikkansa, ilmassa on tuhon enteitä, ja loppuratkaisu on sopivan yllättävä. Matkan aikana kuvattu markkinatalous, sen päätösmekanismit ja niiden seuraukset esitellään tavalla, joka välillä pistää hikoilemaan. Ja vaikka tämä 1998 julkaistu teos varmaan jonkun mielestä saattaa olla jo menneen talven lumia, uskoisin sekä ihmiskunnan että markkinatalouden toimivan vieläkin aika lailla samalla tavalla. Tuhti lukupaketti, mutta mielestäni vaivan arvoinen.

Luettua: Tom Wolfe ja hyvän rikosromaanin paluu

Tuli taas vietettyä viikko etelässä, ja niin ollen oli myös aikaa lukea rauhassa - jopa kirja kannesta kanteen yhden ja saman päivän aikana - ja onnekseni olin saanut mukaani pinon oikein hyviä kirjoja. Myöhäisherännäisenä Tom Wolfe-fanina tartuin nyt yliopistoelämää purkavaan "I Am Charlotte Simmonsiin", ja sain todeta hänen taas kerran taitavan elävän dialogin ja erilaisten päähenkilöiden herkullisen kuvauksen. Kuva eliittiyliopistosta oli kieltämättä aika raadollinen, ja avoimehko loppu jopa hämmentävä, mutta kertomus vei mukaansa vaikka myötähäpeänsietokykyni olikin välillä koetuksella. Kustannustoimittajallakin olisi saattanut olla töitä - yli 700 sivua on aika paljon - mutta toisaalta on vaikea sanoa mitä teoksesta olisi pitänyt karsia.

Mukana oli myös pari alelöytöä - ostin talvella vain sellaisia kirjoja, joiden tekijät olivat minulle täysin tuntemattomia - ja sekin oli hyvä liike. Valerio Varesin "River of Shadows" oli tiheätunnelmainen Pon laakson ihmisten, historian taakan ja italialaisten ruokailutapojen kuvaus, joka vei ainakin minut mukanaan. Sitäkin parempi oli Paulus Hochgattererin "The Sweetness of Life" - jossa taas valokeilassa olivat särkyneet tai horjuvat mielet, historian taakan ja itävaltalaisten ruokailutapojen lisäksi. Kummassakin kirjassa pidin tilanteiden ja ympäristöjen kuvauksesta, mutta ennen kaikkea henkilöistä ja dialogista, joka eteni luontevasti - mutta ennen kaikkea itse rikostarinalla ei mässäilty, vaan se rakentui enemmän viitteistä ja oivalluksista.

Olenkin viime aikoina huomannut ajoittain vieroksuvani monien "valtavirtadekkarien" yhä raadollisempaa ja yksioikoisempaa sisältöä - ehkäpä etsin niistä yhä enemmän eskapismia ja viihdettä sen sijaan, että saisin jännityksen ohella syytä paheksua elämän ja yhteiskunnan epäoikeudenmaisuutta ja pahojen ihmisten julmuutta, ja arvostan siksi juonenkuljetusta vihjausten pikemmin kuin toiminnan kautta. Siitä syystä esim. yllämainitut kaksi teosta puhuttelivat minua - ja samoin siksi viikon paras lukuelämys oli vanhan suosikkini Arturo Perez-Reverten "Rummunkalvo"; olkoonkin että hänen henkilönsä joskus ovat kuin poikien seikkailukirjojen sivuilta repäistyjä, niin kertomus - kolmine murhineenkin - ja kuvaukset henkilöistä ja Sevillan kaupungista iskivät johonkin hermoon aivan toisella tavalla kuin realistisemmat kuvaukset.

Tämän perusteella on odotettavissa mielenkiintoinen kevät; lukemattomien kirjojen hyllyssä on kaikenkarvaista uutta dekkaria - toivottavasti edessä ei ole hirveästi pettymyksiä. Vaihtoehtona on tietysti hankkia lisää uutta, muunlaista luettavaa...